Lause “meillä ei ole aikaa kehittää” kuulostaa tutulta, mutta harvoin se kertoo todellisesta ajanpuutteesta. Useammin kyse on priorisoinnista, epäselvistä toimintatavoista ja siitä, ettei arjen ongelmien juurisyihin tartuta. Juuri siksi kehittäminen ei ole ylimääräinen työ, vaan tapa tehdä työstä sujuvampaa, kevyempää ja tuloksellisempaa.
“Meillä ei ole aikaa kehittää.” – Oikeasti vai?
Kuulen yllä olevan lauseen viikoittain.
Ihan oikeasti – kyllä on!
Aikaa nimittäin löytyy yllättävän moneen asiaan:
- korjata virheitä
- notkua turhissa palavereissa
- selvittää väärinymmärryksiä
- vastailla välittömästi jokaiseen sähköpostiin
- etsiä tietoa, jonka pitäisi olla helposti saatavilla
- odottaa päätöksiä
- vilkuilla someen
- tehdä sama työ kahdesti
Mutta ei aikaa kehittää toimintaa niin, että näitä tarvitsisi tehdä vähemmän?
Kuulostaako tutulta?
Kiire ei ole perustelu – se on oire
“Kiire” on helppo selitys. Mutta useimmiten kyse ei ole ajasta – vaan priorisoinnista. Ei ole oikeasti pysähdytty miettimään, mikä on tärkeää ja mikä vain äänekästä.
Kun työ johtaa teitä, ette te johda työtä.
Monessa organisaatiossa ongelma ei ole toimiala. Se on toimintatapa. Näen eri ympäristöissä saman ilmiön, vain eri vaatteissa:
- kiireen ihannointi
- keskeneräinen työ
- epäselvät vastuut
- puutteellinen perehdytys
- hallitsematon vaihtelu
- siilot
- jatkuva kuormitus
Ja lopputulos?
Tuloksellisuus kärsii. Motivaatio hiipuu. Ihmiset väsyvät.
Silti kehittämistä siirretään.
Koska “nyt ei ole oikea hetki”.
Kehittäminen ei ole lisätyö – se on työn helpottamista
Lean-ajattelussa kehittäminen ei ole projekti, joka tehdään “sitten kun on aikaa”. Se on tapa poistaa esteitä työn tieltä. Jokainen korjattu juurisyy vapauttaa aikaa tulevaisuudessa.
Jos ette koskaan pysähdy parantamaan, maksatte kiireen korkoa joka päivä.
Kehittäminen ei tarkoita massiivista muutosohjelmaa. Se voi olla:
- yksi selkeytetty vastuu
- yksi poistettu turha palaveri
- yksi vakioitu toimintatapa
- yksi näkyväksi tehty työnkulku
Pieni parannus päivässä on 200+ parannusta vuodessa.
Missä kehittämiselle ei oikeasti ole tilaa?
Olen valmis haastamaan tämän ajatuksen.
Missä ympäristössä kehittämiselle ei yksinkertaisesti ole tilaa — missään muodossa?
Hätätilalääketieteessä? Teollisuuden käynnissä olevassa prosessissa? Asiakaspalvelussa ruuhkahuipun aikana?
Ehkä hetken aikaa. Mutta pysyvästi?
Jos kehittämiselle ei ole koskaan tilaa, ongelma ei ole aika.
Ongelma on johtamisessa ja prioriteeteissa.
Jos olet eri mieltä, kuulen mielelläni.
Missä ympäristössä kehittäminen on aidosti mahdotonta?
